Alvariinanajatus

2011-12-25T14:46:00.000-08:00

Jouluista tunnelmaa Sylvi Sylvian ja muiden otusten ja ihmisten. Ensimmäinen joulu uudessa omassa kodissa. Onnea ja iloa toivoen ja toivottaen.

2011-12-02T12:07:00.000-08:00

2.joulukuuta

Joulukalenterini ensimmäinen ja toinen tarina - yhtäaikaa.

Huh. Vihdoin valmiit. Joulukalenterit 4- ja 80-vuotiaalle.

Taustalla uudet verhot, joulutunnelmaiset. Keskeltä vielä uupuu kynttelikkö, tai poro. Varmaan se kynttelikkö. Poro pääsee tällä kertaa olohuoneeseen.

2010-12-11T06:21:00.000-08:00

Päivät, viikot ja kuukaudet kuluvat vauhdilla ja viimeisimmästä kirjoituksesta on aikaa.

Kesä on vaihtunut talveksi, ihan oikeaksi, kylmäksi, kauniiksi ja lumiseksi. Ihan näin kylmää en soisi silti pitkään jatkuvan, sillä ulkoilut koirien kanssa jäävät vähäisiksi.

Liikunnan puute näkyy etenkin nuorimmaisessa, joka sinkoilee sisällä, suuntaan, toiseen ja kolmanteen purkaakseen ylimääräistä energiaansa.

VarPSin hulppea, lämmin sisäharjoitteluhalli toi tämän ongelmaan oivan ratkaisun. Kylmä ilma ei enää haittaa, kun on hyvä tila missä harjoitella sisällä. Aloitin Keijon kanssa agiin tutustumisen jo kesällä kentällä, hyvin pienimuotoisesti, jota nyt jatketaan.

Pienen pojan intoa ja energiaa on ilo katsella. Siitä on pitkä aika, kun olen viimeksi opettanut omaa nuorta koiraa agin saloihin. Se on hyvin palkitsevaa. Ohjaajalle että koiralle.

Myös Ninja jaksaa olla tyylilleen uskollisena erittäin innokas, yhdeksän vuoden iästään huolimatta. Luulen, että Ninja on koira, joka säilyy mieleltään aina yhtä lapsenmielisenä, iloisen onnellisena. Myös Keijon tulo on sitä nuorentanut. Luut ja lelut kiinnostavat sitä aikaisempaan verrattuna ihan eri tavalla, kun on joku, jonka kanssa niistä taistella. Ja yhdessä ne jaksavat riekkua, leikkiä, tapella ja jytistä, välillä ihan jäähyille asti. Sitäkin silti ilo katsella. Ja kolmantena, ei tosin vähäisimpänä riekkujana on Sylvi kissa, joka sekin muistaa pitää huolen siitä, ettei elämä Puomitie Kuudessa käy ihan heti liian vaisuksi.

2010-08-12T10:12:00.000-07:00

-Tervetuloa kotiin Keijo-

Baron Wolf Fast Meatball

Kotia kohden, varmistaen, että oma lelu lähtee mukaan.

Lentävä lihapulla vauhdissa - viisi minuuttia tuttavuutta takana

My First Friend

(Ninjaa ei lasketa ensimmäiseksi, sillä tutustuminen on vasta aluillaan, vielä ollaan murina-asteella)

Isot mustat ystävät

2010-07-21T12:13:00.000-07:00

2010-07-18T07:42:00.000-07:00

Helteen pakolliset viilennykset & huijaukset

"Siellä on raksu!- hiljaa, hiljaa hiivitään, ettei maha kastu..."

"Äkkiä, äkkiä takaisin rantaan , minut huijattiin tänne!"

Vesimursu Look & hetken viilennetty olo

2010-06-11T06:23:00.000-07:00

2010-05-18T13:21:00.000-07:00

2010-05-12T12:03:00.000-07:00

"Matkaan, matkaan, matkaan, aina valmiina olen!"

Ninja on tottunut matkustaja niin pienillä kuin pidemmillä reissuilla. Maisemista ei kuitenkaan nautita, sillä uni vie voiton lähes heti matkan alussa. Hyvä niin, hiljainen ja stressitön matkustaja on paras matkustaja.

Vaikka suuntasimme tänään vain 200 kilometrin verran etelän suuntaan, niin kevät oli siellä pidemmällä kuin meillä Varkaudessa. Lehtien alut olivat hiipineet puihin ihan huomaamatta ja tienreunukset olivat aurinkoisimmilla paikoilla keltaisenaan leskenlehdistä. Matka sujui joutuisasti maisemista ja hienosta vesistöstä nauttien.

Ruohokin näytti vihreämmältä ja pidemmältä, ja sen tankkaus hoitui Ninjalta yhtäaikaa auton tankkauksen kanssa.

Ruohoa parempaa evästä toki löytyy, ja nämä eväät maistuivat niin ihmisten kuin koirankin suussa erityisen hyvältä hienolla, aurinkoisella paikalla nautittuina.

Matkakuvia ja poseerausta - ihana, lämmittävä aurinko!

Lyhyt reissu virkistää juuri sopivasti. Kotiinpaluu hoituu vielä samana päivänä ja sellaiseen aikaan, että kerkeää niiden kodin välttämättömien velvollisuuksien pariin. Mihinpä ne poissaollessa katoaisivat?

Seuraavaa reissua odotellen. Niitä onkin mukavasti luvassa tulevalle kesälle.

2010-05-12T11:59:00.000-07:00

2010-04-24T10:13:00.000-07:00

Seitsemän kuukauden tauon jälkeen aika palata. Merrin poismeno satuttaa ja surettaa, se kävi niin yllättäen, enkä olisi vielä halunnut rakkaasta koirastani luopua. Sureminen on vaiheessa, jossa valokuvien, videoiden, eläinsairaala ohjelmien yms katseleminen ei tunnu hyvältä. Toivon, että se aika vielä koittaa, jolloin voin hyvällä mielellä katsella kuvia ja muistella miten hyviä hetkiä meillä oli sen sijaan, että vain ja ainoastaan kaipaan niitä.

Luopuminen - pelko läheisten ja eläinten menettämisestä on minun elämäni ehkä suurin haaste. Olen viime kuukausien aikana hieman alkanut ymmärtää sitä, että en voi enää elää elämääni peläten mitä kaikkea pahaa voi tapahtua, enkä miettiä etukäteen, kuinka voin elää elämääni ilman siihen kuuluvia ihmisiä ja eläimiä. Tällä tavalla elämällä sivuuttaa kaiken sen hyvän mikä on käsillä juuri nyt. Olen päättänyt jälleen elää elämääni tässä ja nyt, nauttia kaikesta siitä hyvästä mitä minulla on ja yrittää hyväksyä luopumisen osaksi elämää.

Koirakeskeinen elämämme on uuden tulokkaan, Sylvin, myötä kissamaistunut enemmän kuin yhden kissan verran. Ninja on oppinut hyvin kissamaisia tapoja, hyvässä ja pahassa. Leikit ovat alkaneet saada kissamaisia piirteitä hypähtelyineen ja pomppimisineen eikä kielto pöydille menemisestä enää Ninjan mielestä kosketa häntä, kun kissakin, niin miksei myös koira, mikä ero?

Aivan helposti Sylvin ja Ninjan tutustuminen ei ole tapahtunut, eikä sydänystäviä olla vieläkään. Yllä oleva kuva on, pakko myöntää, hieman lavastettu. Ne eivät menneet yhdessä saunan lämmöstä ja toistensa läheisyydestä nauttimaan, vaan kissa nostettiin kuvaa varten koiran viereen. Yllättävää kyllä, ne jäivät hetkeksi yhdessä lauteille kuvaussession jälkeen, eri puolille kylläkin.

Jos Ninja on omaksunut kissamaisia piirteitä, niin Sylvi on ottanut mallia Ninjan saunomisesta. Ninjalla on tapana odottaa omaa vuoroaan löylyhuoneen oven ulkopuolella ihmisten saunoessa; nyt näitä odottajia on kaksi. Sylvin suuren seurallisuuden vuoksi ihmisten saunomista ja peseytymistä tulee seurata ja olla siinä mukana.

Maalla ollaan tavattu toisia kissakavereita; kuvassa Jasmin, joka on ulkonäöltään lähes identtinen Sylvin kanssa, painoa tosin tuplasti.

Pirita, äitini kissa, kiltteyden perikuva, tulee hyvin juttuun Ninjan kanssa. Sylvin kanssa tutustumista on tehty asteittan; alun eri huoneissa oleskelun ja syljeskelyn jälkeen nyt jo kyräillään hieman lähempänä toisiaan, matalat murinat tulevat lähinnä Sylvin taholta.

Vilman kanssa ystävyyttä ei ole vielä kokeiltu ilman verkkoa. Luulen, että ovat kuitenkin hyväksyneet toisensa. Ninja on tehnyt tuttavuutta myös lehmiin, vaikka kovasti yrittää murista kun lehmä haluaisi tutustua lähemmin ja käyttää kieltänsä enemmän kuin Ninjan rajat sallivat.

2009-10-01T08:39:00.000-07:00

Pieni Suuri Koira - elämäni keskipiste

Merri 6.6.2000 - 29.9.2009

2009-05-19T09:05:00.000-07:00

2009-04-12T11:42:00.000-07:00

Mitä olisikaan pääsiäinen ilman keltaisia kukkia ja kissoja?

- Veikka Joakim -

- Pikkusisko Pirita -

- The MainMothetInTheHouse Emmi -

- ja IsoSetä Elvari alias Ellu -

2009-03-23T08:01:00.000-07:00

Kevään lähestyminen on ollut viime viikkoina, jos ei ihan käsinkosketeltavissa, niin ainakin aistittavissa. Valoisan ajan lisääntyminen sen ensimmäisen "kukonaskeleen" verran tuntui vielä kuukausia taaksepäin tuhottoman hitaalta. Valoisan ajan pituus on kuitenkin ihan huomaamatta päässyt positiivisesti yllättämään.

Kevään ensimerkkejä huomasin myös tänään aamulla töihin mennessäni; terassikausi oli julistettu virallisesti alkaneeksi, kun puutarha tuolit oli viikonlopun aikana kannettu pihalle auringonottajia varten. Hieman koomisilta ne kieltämättä vielä näyttivät aamun sakeassa lumipyryssä...

Kotona Merri on jälleen varsin mallikkaasti hoitanut rooliaan meidän perheen vannoutuneena auringonpalvojana. Aurinko alkaa paistamaan olohuoneemme ikkunoista puolenpäivän aikoihin, ja valoa riittää pitkälle iltapäivään saakka. Merri vaihtaa paikkaa samaan tahtiin valokaistaleiden kanssa. Aurinkopaikallaan Merrikin on kuin Oikea Koira, joka makaa lattialla; ilman aurinkoa se ei lattiaa makuupaikakseen hyväksyisi.

Kevään merkkejä on myös aktiivisempi kisaaminen Ninjan kanssa. Tänä vuonna olemme käyneet vasta kahdet omat kisat, joista tuloksena kaksi puhdasta nollarataa, toiselta kuitenkin harmillisesti yliaikaa se yksi sekunti. Olen toivoakseni löytänyt uuden vaihteen kisaamiseen Ninjan kanssa, sillä olen saanut hienoisen niskaotteen minua vuosia vaivanneesta huonommuuden tunteesta agilityohjaajana. Koen, että tämä itsetunnon puute on ollut suurin syy epäonnistumisiin ja sitä seuranneeseen innottomuuteeni. Agility ei ollut enää hauskaa. Kävin harjoituksissa sen vuoksi, että Ninjalla oli hauskaa ja se nautti, mutta itse en.

Kuluneen talven aikana olen painottanut itselleni sitä, että kisaan/harrastan vain ja ainoastaan itseni ja Ninjan vuoksi, eikä minun tarvitse paineistua kaikista uusista opeista, joita minun on alkuun vaikea omaksua. Menen omalla tyylilläni eteenpäin, ja opin uudet asiat omaa tahtiani. Näin olen löytänyt uudelleen sen hauskuuden, jota ilman ei minusta voi harrastaa.

Kevättä ja kurakejä odotellessa!

2009-01-15T10:56:00.000-08:00

Kävimme edellisenä viikonloppuna sukuloimassa Leppävirralla ja Sotkanniemessä. Tällä kertaa matkaan mukaan pääsi Ninja ja Merri jäi isäntävahdiksi kotiin. Merri ja Ninja ovat saaneet olla mukana matkassa, niin pidemmillä kuin lyhyemmillä reissuilla pennusta asti. Kenties sopiva "matkakoko" on ollut eduksi asiassa. Ennen oma auto - aikaa koirat kulkivat näppärästi mukana niin pyörän korissa kuin linja-autossa, milloin mukavasti penkillä ja toisinaan epämukavammin lattialla.

Ninja ja Vilma tulevat hyvin toimeen - verkko välissä takaa sen

Ennen koirat olivat matkassa mukana aina molemmat yhtäaikaa, mutta olen todennut hyväksi pitää koiria mukana reissuilla välillä vuorotellen. Näin voin antaa kummallekin yksilöllisempää huomiota. Molempien ollessa mukana, tahtoo Merri ottaa kaiken huomion osakseen. Koen itsekin reissut vähemmällä stressillä, kun en tarvitse ennakoida ja estellä mahdollista rähäkkää.

Komea kuutamo koitui Ninjan kohtaloksi poseerata kameran edessä...

lumikasassa...

ja lopuksi sisällä lämmitellen

2008-12-30T13:35:00.000-08:00

Katseet kohden tulevaa - Hyvää Uutta vuotta 2009!

Järvien jäätymistä odotellessa

riittää ihailtavaa rannalta

Ja vähän kauempaakin

2008-12-26T10:19:00.000-08:00

HYVÄÄ JOULUA!

2008-10-17T12:01:00.001-07:00

Valoa

väriloistoa

valmistautumista

talven koitoksiin

uuden alkua varten

2008-09-21T10:23:00.000-07:00

Vihdoinkin aurinkoa!

Kelit ovat olleet viime aikoina uskomattoman kurjia ja harmaita, joten eilisen ja tämän päivän valoisuus on tuntunut erityisen hyvältä. Kävimme Annen, Uman ja Dinan kanssa metsä lenkillä, mäntyisessä, sammaleisessa maastossa, jossa on koirien hyvä kulkea vapaana.

Kovasta yrityksestä huolimatta en saanut ikuistettu kaikkia neljää karvakorvaa yhtä aikaisesti, sillä varsinkin näillä ”isoilla valkoisilla” tuntui olevan virtaa enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Varsinkin Dina mallikkaasti huolehtii itse itsensä riittävästi liikunnasta ;)

Merri on kunnostautunut viime aikoina kanttarelli koirana, kisareissujen seuraneitinä ja näyttelytähtenä EH4 verran. Merri olisi ikänsä puolesta kuulunut jo veteraaneihin, mutta vanhasta muistista ilmoitin avo luokkaan. Kisasin Merrin kanssa syyskuun alussa oman seuran kisoissa joukkueessa varakoirana. Merri on muutenkin ollut aktiivisesti mukana harjoituksissa itse treenaten ja lisäten Ninjan innokkuutta.

Ninjan kanssa nollasaldo on tässä vaiheessa syksyä kaksi. Viime vuonna tähän aikaan nollia oli saman verran, mutta se oli tuplanolla. Kirittävää siis riittää. Joensuusta saimme kolmelta radalta yhden nollan. Tuplanolla jäi harmillisesti saamatta, kun muutin viime hetkellä ohjaus suunnitelmaani ja Ninja hakeutui sen vuoksi ihan radan lopulla väärälle esteelle. Omissa kisoissa ohjasin jälleen Ninjan väärälle esteelle ja joukkue radalla keinu koitui kohtaloksi. Tuo samainen murheenkryyni pilasi eilen muuten puhtaan radan Pieksämäellä. Toisella radalla lopussa oli harvoin nähty ja harvoin treenattu kolmoissarja este, jonka keskimmäisen hypyn Ninja päätti alittaa. Muuten rata tuli suoritettua virheittä. Vauhti oli tosin unohtunut Ninjalta eilen kotiin. Vaikka hylättyjä ratoja on tullut enemmän kuin tulosta olen silti kokonaistilanteeseen melko tyytyväinen. Moni rata on ollut läheltä piti nolla rata, eikä totaalista kaaosta kuten joku aika sitten. Ninjan suoritukset ovat olleet tasalaatuisempia ja itse olen saanut lisää varmuutta. Olen ehtinyt viime aikoina harjoitella ihan kiitettävästi ja uusi treeniryhmä on antanut paljon uutta oppia.

2008-08-24T10:51:00.000-07:00

Kauan odotettu loma pohjoiseen

laelle tuntureiden

ja ääreen aapasoiden

Merri osoitti eränkävijän taitonsa jo ensimmäisenä päivänä. Kotiolojen mahtailevasta käytöksestä ei ollut tietoakaan, kun eteen tulivat kurujen ja lampien läpi vievät pitkospuut sekä jyrkänteiden portaikot. Nämä olivat Merrille liikaa, pelkäsi kai tippuvansa. Viisi kiloa ylimääräistä kantamusta hankalimpien paikkojen läpi tuntui seuraavana päivänä pohkeissa. Reipas retkeilijä jäikin seuraavana päivänä mökille makoilemaan alle vällyjen, eikä osallistunut pidemmälle 14 kilometrin retkelle.

Ninja sen sijaan kulki reippaasti mukana läpi koko ensimmäisen reitin, ja olikin meistä neljästä ensimmäisenä kiivennyt portaat kohden Noitatunturia. Kyseinen tunturi ei kuitenkaan ollut varsinainen kohteemme, vaan harhauduimme kiipeämään kohden sen lakea epähuomiossa. Onneksi käännyimme tarpeeksi ajoissa takaisin, ettei pimeä saavuttanut meitä keskellä ei-mitään.

Retken puolessa välin oli Merrin vuoro kunnostautua ja näyttää taitonsa makkaranpaistossa sen syönnissä.

Karhunjuomalampi oli kaunis, hiljainen ja tyyni paikka. Tämä paikka täytyy pitää mielessä kun tarvitsee ajatusten rauhoittamista ja levollista oloa.

Kaikki hyvä ja kaunis loppuu aikanaan sanotaan ja viimeisenä päivänä oli taas aika kantaa tavarat takaisin autoon. Ninja hääräsi pitkän tovin katsellessa pakkaustouhuja, ja hetken pohdittuaan ajatteli kai osaltaan varmistaa, että hän varmasti tällä kertaa pääsee mukaan. Oli kai stressannut niin paljon jäädessään yksin vieraaseen mökkiin, että on parempi kun itse pakkaa itsensä. Takakontista se ei poistunut kun vasta pyytämällä.

2008-07-04T09:39:00.000-07:00

Mökkiloma tunnelmaa Sammatista

Merrin urhoollinen vesipelastus

2008-06-06T08:38:00.000-07:00

Hahaa, kelläpä on synttärit, kellä?

Kahdeksan vuotta sitten

nalle toimitti vielä pedin virkaa

ja ulkoilla täytyi kissanvaljaissa

Nyt Merri ei tunnusta kissanvaljaita koskaan nähneenkään ja alun kunnioittava asenne nallea kohtaan on vaihtunut sen seksiorjuudeksi. Ja mitä isot edellä ja niin eteenpäin, ovat opit- kuinka pehmoleluja tulee kohdella- menneet Merriltä hyvin eteenpäin myös Ninjalle.

2008-06-01T11:24:00.000-07:00

Jo joutui armas aika

Ja aava sininen

2008-05-22T09:23:00.000-07:00

"Elämä on ihanaa, kun ruokaa paljon saan"

Merrin lihotuskuuri on tuottanut tulosta.

Kävin noin kuukausi taaksepäin eläinlääkärillä selvittämässä syitä Merrin laihtumiselle. Kaikki veriarvot osoittautuivat normaaleiksi, eikä yleistutkimuksessa ilmennyt mitään poikkeavaa. Nämä tiedot toisaalta huojensivat mieltäni, mutta syy laihtumiselle ei selvinnyt. Sovimme lääkärin kanssa, että mikäli laihtuminen jatkuu, otetaan kuva keuhkoista yms mahdollisten kasvainten kartoittamiseksi.
Jatkotoimenpiteille ei ollut onneksi tarvetta, sillä reilummat annokset ja energiapitoisempi ruoka korjasivat tilanteen…noloa, mutta sitäkin hienompaa!

"Puomi - mikä, missä ?"

Tulevana viikonloppuna selviää osallistunko SM-kisoihin työntekijänä vai kisaajana. Toivon jälkimmäistä, mutta epäilen ensimmäistä. Niitä kahta viimeistä nollaa olemme tavoitelleet Lieksassa, Jyväskylässä ja tulevana viikonloppuna Kuopiossa. Radat ovat menneet suht hyvin, mutta se keinu...se hiton keinu. Ninjan keinu kammo tai mikälie on siirtynyt jo puomille, josta olemme useat kiellot ottaneet. Minun täytynee käydä muutama keskustelu tämän blondin kanssa puomin perimmäisestä olemuksesta ja tarkoituksesta ennen viikonloppua.

2008-05-03T09:39:00.000-07:00

”Niin kauas pilvet karkaavat…”

…Ja mieli on niin levoton.

Olemme saaneet nauttia lähes koko viikon ajan upeista ilmoista. Pilviä ei ole taivaalla juurikaan näkynyt, ja nekin harvat ovat vain olleet toivottuja antamaan sen hetken varjon. On ollut aivan kesäloma fiilis. Oikea kesälomani tosin siintää vasta yli kolmen kuukauden päässä elokuun puolessa välin. Olen tilannut myös niille päiville oikein paljon aurinkoa ja oikein paljon hyvää mieltä.
Hienot ilmat tuovat tullessaan mieleeni myös levottomuuden. Minulle tulee tarve ottaa kaikki irti auringosta ja lämmöstä ja aiheutan sillä tavalla itse itselleni kesä stressin. Kaikkea pitäisi ennättää tehdä, ja monessa paikkaa käydä, ennen kaikkea olla ulkoilmassa. Talvella ja huonolla ilmalla voin helposti uppoutua kirjojen tai kaappien siivouksen pariin, mutta kesällä en.

Täytyy siis edelleen jatkaa harjoituksia hetkestä nauttimisesta...

...Ja pyrkiä sulkemaan silmänsä nurkan takaa väijyvälle levottomuudelle.

2008-04-27T09:43:00.000-07:00

Ei syytä huoleen ja alakuloon...

...vaan katse kohti SM kisoja!

Kävimme viikonloppuna koko perheen voimin, miesväki mukaanlukien, Joensuussa kisa reissulla. Startteja siellä oli kolme ja mukaan tarttui suureksi hämmästyksekseni kolme nolla tulosta! Ajat eivät olleet turhan nopeita, mutta mikä pääasia, puhtaat suoritukset joiden myötä katkesi komea hylly putkemme. SM kisoja varten tarvittavista seitsämästä nollatuloksesta meillä on nyt siis kasassa viisi, ja niistä yksi tuplanolla ja Joensuusta saatu triplanolla :)

Viikonlopun reissu ei tietenkään sujunut täysin mutkitta, vaan matka oli kääntyä kotia kohden heti kisapaikalle saavuttuamme. Huomasin näet, että olin unohtanut koirien pannat ja remmit kotiin. Tilanteen pelastavia enkeleitä löytyi kisapaikalta kaksin kappalein, kiitos Laura ja Outi, joilta sain remmit ja pannat kisojen ajaksi lainaan.

Nyt siis katse kohti SM kisoja ja seuraavia kilpailuja, joista ne kaksi viimeistä nolla tulosta olen päättänyt saada!

2008-04-17T10:43:00.001-07:00

+ Ojenna auttava kätesi päivä +

Merrillä ja minulla oli tänään tarkoitus olla yhteinen verenluovutuspäivä, hieman eri yhteyksissä vain. Merrille tehtiin "geriatric profile" eli kattava verinäytteen tutkimus, joka mahdollisesti valaisisi tai poissulkisi viimeaikaisen laihtumisen syyt. Tulevana maanantaina saan tietää tulokset, joten viikonloppu menee jännittäessä.

Minun on ollut aina vaikeaa hyväksyä sairautta tai sairauden uhkaa läheisissäni, niin ihmisissä kuin eläimissä. Minussa herää niin voimakas menettämisen pelko, että niitä tunteita on vaikeaa käsitellä. Naiivin marttyyrimäisesti kuvittelen/uskon, että minun on helpompi hyväksyä sairaus itsessäni kuin läheisissä.

Kuvan reipas ja pollea olemus hieman hämää, sillä siitä ei ollut lekurissa tietoakaan. Merri mamoili sen minkä kerkesi. Enkä viitsinyt hänen päiväänsä enempää pilata kertomalla mitkä herkut ihmisiä odottavat verenluovutuksen päätteeksi ;)

2008-04-12T10:10:00.000-07:00

The Möröt has left the building!

Eli Pieksämäen halli on tästedes julistettu mörkövapaaksi alueeksi. Kisasin Ninjan kanssa tänään kyseisessä paikassa jännittäen miten se käyttäytyy. Tuoreessa muistissa ovat kisat, jolloin siitä itsestään ei tullut mitään Ninjan säikkyilyn ja poukkoilemisen vuoksi. Myös muut, kuin Pmäen halli ovat aiheuttaneet pikku blondille pelon puistatuksia, jonka vuoksi talvikisailu on ollut vähäistä. Jännitin onneksi turhaan, sillä Ninja kulki reippaasti turhia ympärilleen pälyilemättä. Liekö reippauden osa syy ollut Ninjan ihmisystävien tapaaminen juuri ennen suoritusta.

Tulosta... mitä tulosta... ei tälläkään kertaa tullut, milloin lie viimeksi, mutta se ei laskenut nousussa olevaa kisa & treeni intoani. Pääasia, ettei Ninja panikoinut.

Ja tutut poseeraukset "kalliolla, kukkulalla" reissun lopuksi.

2008-04-10T10:14:00.000-07:00

Uma, Merri, Ninja, Anne ja minä suunnistimme tänään jo tuttua reittiä pitkin Kuopioon Lemmikkiareenalle agiliitämään. Joukostamme puuttuivat naisten vaivoista kärsivä Dina, sekä lagotot Tino ja Ruuben omistajineen.

Ufoliitoa

Vajaasta joukosta huolimatta kaksituntinen kului jälleen nopeasti. Lemmikkiareenalla on niin lämmin ilmanala, että jo esteiden kantaminen käy hyvästä alkuhikoilusta.

Alakerran kaupan äänet aiheuttivat Ninjassa muutaman kerran apua-mörköjä käytöksen, mutta muuten neiti kulki innolla...keppien loppuun asti. Useasta toistosta huolimatta Ninja ei halunnut pujotella keppejä loppuun. Minun ärtymykseni alkoi hipoa niin suuria lukemia, että rauhoittava kahvitauko oli enemmän kuin paikallaan.

Umalla on tulevaa alkeiskurssia ajatellen esteet mukavasti hallussa. Keinu on vielä hieman epämiellyttävä tuttavuus, jota tälläkin kertaa yhteistuumin harjoittelimme.

Olen saanut Dinan ja Uman myötä tutustua lagottojen luonteen yhtäaikaiseen herkkyyteen ja kovapäisyyteen. Herkkyys ilmeni tällä kertaa Uman loukkaantumisena, kun sitä täytyi keinulla hieman "pakottaa". Päättäväisenä Uma aikoi olla tämän jälkeen menemättä keinua, mutta jäi kuitenkin toiseksi. Voi olla että tulevalla alkeiskurssilla on luvassa tahtojentaistoa tämän esteen parissa ;)

2008-04-10T09:10:00.000-07:00

Agilityrintamalla tapahtunutta;

5.4 kisasin pitkästä aikaa Ninjan kanssa oman seuran kisoissa. Tuloksena lisää elementtejä hylly kokonaisuuteeni, joka on jo aika komea!

Ensimmäisellä radalla Ninja ei pujotellut keppejä loppuun asti, kieltäytyi esteellä ja juoksi vierelläni puomin ohitse. Toisella radalla hylkäys aiheutui keinulla, jota Ninja ei suostunut menemään. Kaikki nämä ovat virheitä, jotka tekevät kisaamisesta hyvin turhauttavaa ja jotka eivät johdu vain oman ohjaamiseni virheistä, joita niitäkin riittää. Olen etsinyt syytä keppien pujottelematta jättämiseen mm videolta sekä pyytänyt toisia seuraamaan kuinka itse toimin. Järjellistä syytä ei ole löytynyt.

Keinu on keppien lisäksi toinen turhautumista ja harmaita haivenia aiheuttava este. Siitä lähtien, kun seurallemme hankittiin uusi, uljas, mutta niin pirun kovasti rämähtävä keinu, on Ninja joko pelännyt sitä, tai mennyt sen hyvin epävarmasti. Minun puolestani koko kiikku joutaisi haudata ja unohtaa ikuisiksi ajoiksi.

Keinun, keppien ja oman ruosteessa olevan ohjaustaitoni vuoksi kisaaminen Ninjan kanssa on iso kysymysmerkki. Tavoitteita kuluvalle vuodelle siis riittää ja ainakin osan niistä olen päättänyt saavuttaa! Optimismia peliin.

2008-04-04T10:51:00.000-07:00

Vihdoinkin alasti ulkona! Lämpöasteiden meitä helliessä, poseeraus onnistuu Merriltä jo huomattavasti paremmin. Opit eivät ole unohtuneet.

Ninja sen sijaan on ollut viime päivinä vähemmän kuvauksellinen ;) Se ei ole kuitenkaan estänyt häntä nauttimasta kevään merkeistä; ja mikä muu voisi olla sen ilmeisempää ilmojen lämpenemisestä, kuin ah-niin ihanat kuratassut ja pesutuokiot!

2008-03-24T10:48:00.000-07:00

Kävimme tänään katselemassa ja haistelemassa lähestyvän kevään valoja ja tuoksuja läheisen Kämärin metsässä.

Olen viettänyt pääsiäisen pyhät tiukasti yövuorossa työpaikallani, joten hienoista ilmoista huolimatta minun aurinko kiintiöni ei ole edes puolillaan. Yritin parhaani mukaan sitä tänään täydentää jäädessäni vapaille.

Minun nauttiessa valosta, koirat puolestaan keskittyivät vain haistelu puoleen.

Vaikka Merri on erinomainen kuvattava ja poseeraja, niin nämä ominaisuuden unohtuvat häneltä tyystin, kun mittari kääntyy pakkasen puolelle. Kaikkia neljää tassua ei voi missään nimessä pitää yhtä aikaa maassa, vaan yhtä on aina lämmitettävä kerrallaan. Tassulämmityksen lisäksi koko Merrin olemus viestittää ällötystä kylmää ilmaa kohtaan, joten Merrin kuvaaminen jäi tänään vähälle.

Ninja sen sijaan sopeutuu olemuksensa ja turkkinsa puolesta vallan mallikkaasti pikkupakkaseen. Ja pikkupakkasessa kuvaukseen. Tässä blondin pari taidonnäytettä.

2008-03-18T12:06:00.000-07:00

Kuopion Lemmikkiareenalla tänään;

Herkkiä hetkiä

Yhteispotretteja

Yksilöposeerausta

Sekä agilityä, vauhtia, hyvää kahvia ja hyvää seuraa

Kotona - väsyneitä ja tyytyväisiä koiria

2008-03-17T12:20:00.000-07:00

Lumi ja loska saisivat jo väistyä auringon ja kuivan maan tieltä. Lenkin jälkeen Ninja muistuttaa enemmän lumipalloa kuin koiraa.

"Lunta tulvillaan, on koiran tassut nää..."

Sulamisen jälkeen - suihkunraikkaana ja kauniina jälleen

2008-03-06T06:37:00.000-08:00

Oli Merrin vuoro olla mukana sukuloimassa ja terapialehmiä tapaamassa Sotkanniemessä. Merrillä riitti pihahommia; kadonneen lumipallon metsästystä, kauriiden jäljestystä ja joulupukiksi naamioitumista.

Mutta...

Ylenmääräinen ulkoileminen tekee olemuksen liian raikkaaksi.

"Hei, päästä jo sisään, mun on kylmä!"

Sisälläkin riitti puuhaa. Astianpesukone oli juuri sopivasti sanonut irti sopimuksensa ja Merri sai onnistuneesti osoittaa kykynsä pesurina. Tätä ei kokeilla kotona!

2008-02-18T14:58:00.000-08:00

Viisaus

Eläimillä on jotakin suurempaa viisautta mitä ihminen voi koskaan tuntea omaavansa. Koska ne eivät tiedä käsitteitä kuten rehellisyys ja läsnäolo, ne eivät osaa olla muuta kuin sitä.

Eläimillä on luontainen kyky elää hetkessä. Omat koirani miettivät tulevaa vain oman ihmisen kotiin tuloon saakka. Itse kelaan mielessäni minuutteja, viikkoja, vuosia eteenpäin, tavoitteesta a tavoitteeseen b, ja niin eteenpäin aina ja tämän elämän jälkeiseen asti. Olen tiedostanut pitkään eläväni kaikkea muuta kuin nykyhetkeä. Vasta hiljattain ymmärsin etten voi antaa enää elämän valua niin voimalla ohitseni vaan minun on opeteltava elämään enemmän hetkessä. Ei ole helppo tehtävä, mutta yritän.

Carpe diem.

2008-02-17T17:51:00.000-08:00

Ensimmäinen