Katseet kohden tulevaa - Hyvää Uutta vuotta 2009!

Järvien jäätymistä odotellessa

riittää ihailtavaa rannalta

Ja vähän kauempaakin

HYVÄÄ JOULUA!

Valoa



väriloistoa



valmistautumista



talven koitoksiin



uuden alkua varten

Vihdoinkin aurinkoa!

Kelit ovat olleet viime aikoina uskomattoman kurjia ja harmaita, joten eilisen ja tämän päivän valoisuus on tuntunut erityisen hyvältä. Kävimme Annen, Uman ja Dinan kanssa metsä lenkillä, mäntyisessä, sammaleisessa maastossa, jossa on koirien hyvä kulkea vapaana.

Kovasta yrityksestä huolimatta en saanut ikuistettu kaikkia neljää karvakorvaa yhtä aikaisesti, sillä varsinkin näillä ”isoilla valkoisilla” tuntui olevan virtaa enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Varsinkin Dina mallikkaasti huolehtii itse itsensä riittävästi liikunnasta ;)

Merri on kunnostautunut viime aikoina kanttarelli koirana, kisareissujen seuraneitinä ja näyttelytähtenä EH4 verran. Merri olisi ikänsä puolesta kuulunut jo veteraaneihin, mutta vanhasta muistista ilmoitin avo luokkaan. Kisasin Merrin kanssa syyskuun alussa oman seuran kisoissa joukkueessa varakoirana. Merri on muutenkin ollut aktiivisesti mukana harjoituksissa itse treenaten ja lisäten Ninjan innokkuutta.

Ninjan kanssa nollasaldo on tässä vaiheessa syksyä kaksi. Viime vuonna tähän aikaan nollia oli saman verran, mutta se oli tuplanolla. Kirittävää siis riittää. Joensuusta saimme kolmelta radalta yhden nollan. Tuplanolla jäi harmillisesti saamatta, kun muutin viime hetkellä ohjaus suunnitelmaani ja Ninja hakeutui sen vuoksi ihan radan lopulla väärälle esteelle. Omissa kisoissa ohjasin jälleen Ninjan väärälle esteelle ja joukkue radalla keinu koitui kohtaloksi. Tuo samainen murheenkryyni pilasi eilen muuten puhtaan radan Pieksämäellä. Toisella radalla lopussa oli harvoin nähty ja harvoin treenattu kolmoissarja este, jonka keskimmäisen hypyn Ninja päätti alittaa. Muuten rata tuli suoritettua virheittä. Vauhti oli tosin unohtunut Ninjalta eilen kotiin. Vaikka hylättyjä ratoja on tullut enemmän kuin tulosta olen silti kokonaistilanteeseen melko tyytyväinen. Moni rata on ollut läheltä piti nolla rata, eikä totaalista kaaosta kuten joku aika sitten. Ninjan suoritukset ovat olleet tasalaatuisempia ja itse olen saanut lisää varmuutta. Olen ehtinyt viime aikoina harjoitella ihan kiitettävästi ja uusi treeniryhmä on antanut paljon uutta oppia.

Kauan odotettu loma pohjoiseen

laelle tuntureiden

ja ääreen aapasoiden

Merri osoitti eränkävijän taitonsa jo ensimmäisenä päivänä. Kotiolojen mahtailevasta käytöksestä ei ollut tietoakaan, kun eteen tulivat kurujen ja lampien läpi vievät pitkospuut sekä jyrkänteiden portaikot. Nämä olivat Merrille liikaa, pelkäsi kai tippuvansa. Viisi kiloa ylimääräistä kantamusta hankalimpien paikkojen läpi tuntui seuraavana päivänä pohkeissa. Reipas retkeilijä jäikin seuraavana päivänä mökille makoilemaan alle vällyjen, eikä osallistunut pidemmälle 14 kilometrin retkelle.

Ninja sen sijaan kulki reippaasti mukana läpi koko ensimmäisen reitin, ja olikin meistä neljästä ensimmäisenä kiivennyt portaat kohden Noitatunturia. Kyseinen tunturi ei kuitenkaan ollut varsinainen kohteemme, vaan harhauduimme kiipeämään kohden sen lakea epähuomiossa. Onneksi käännyimme tarpeeksi ajoissa takaisin, ettei pimeä saavuttanut meitä keskellä ei-mitään.

Retken puolessa välin oli Merrin vuoro kunnostautua ja näyttää taitonsa makkaranpaistossa sen syönnissä.

Karhunjuomalampi oli kaunis, hiljainen ja tyyni paikka. Tämä paikka täytyy pitää mielessä kun tarvitsee ajatusten rauhoittamista ja levollista oloa.

Kaikki hyvä ja kaunis loppuu aikanaan sanotaan ja viimeisenä päivänä oli taas aika kantaa tavarat takaisin autoon. Ninja hääräsi pitkän tovin katsellessa pakkaustouhuja, ja hetken pohdittuaan ajatteli kai osaltaan varmistaa, että hän varmasti tällä kertaa pääsee mukaan. Oli kai stressannut niin paljon jäädessään yksin vieraaseen mökkiin, että on parempi kun itse pakkaa itsensä. Takakontista se ei poistunut kun vasta pyytämällä.

Mökkiloma tunnelmaa Sammatista

Merrin urhoollinen vesipelastus

Hahaa, kelläpä on synttärit, kellä?

Kahdeksan vuotta sitten

nalle toimitti vielä pedin virkaa

ja ulkoilla täytyi kissanvaljaissa

Nyt Merri ei tunnusta kissanvaljaita koskaan nähneenkään ja alun kunnioittava asenne nallea kohtaan on vaihtunut sen seksiorjuudeksi. Ja mitä isot edellä ja niin eteenpäin, ovat opit- kuinka pehmoleluja tulee kohdella- menneet Merriltä hyvin eteenpäin myös Ninjalle.

Jo joutui armas aika

Ja aava sininen

"Elämä on ihanaa, kun ruokaa paljon saan"

Merrin lihotuskuuri on tuottanut tulosta.

Kävin noin kuukausi taaksepäin eläinlääkärillä selvittämässä syitä Merrin laihtumiselle. Kaikki veriarvot osoittautuivat normaaleiksi, eikä yleistutkimuksessa ilmennyt mitään poikkeavaa. Nämä tiedot toisaalta huojensivat mieltäni, mutta syy laihtumiselle ei selvinnyt. Sovimme lääkärin kanssa, että mikäli laihtuminen jatkuu, otetaan kuva keuhkoista yms mahdollisten kasvainten kartoittamiseksi.
Jatkotoimenpiteille ei ollut onneksi tarvetta, sillä reilummat annokset ja energiapitoisempi ruoka korjasivat tilanteen…noloa, mutta sitäkin hienompaa!

"Puomi - mikä, missä ?"

Tulevana viikonloppuna selviää osallistunko SM-kisoihin työntekijänä vai kisaajana. Toivon jälkimmäistä, mutta epäilen ensimmäistä. Niitä kahta viimeistä nollaa olemme tavoitelleet Lieksassa, Jyväskylässä ja tulevana viikonloppuna Kuopiossa. Radat ovat menneet suht hyvin, mutta se keinu...se hiton keinu. Ninjan keinu kammo tai mikälie on siirtynyt jo puomille, josta olemme useat kiellot ottaneet. Minun täytynee käydä muutama keskustelu tämän blondin kanssa puomin perimmäisestä olemuksesta ja tarkoituksesta ennen viikonloppua.

”Niin kauas pilvet karkaavat…”

…Ja mieli on niin levoton.

Olemme saaneet nauttia lähes koko viikon ajan upeista ilmoista. Pilviä ei ole taivaalla juurikaan näkynyt, ja nekin harvat ovat vain olleet toivottuja antamaan sen hetken varjon. On ollut aivan kesäloma fiilis. Oikea kesälomani tosin siintää vasta yli kolmen kuukauden päässä elokuun puolessa välin. Olen tilannut myös niille päiville oikein paljon aurinkoa ja oikein paljon hyvää mieltä.
Hienot ilmat tuovat tullessaan mieleeni myös levottomuuden. Minulle tulee tarve ottaa kaikki irti auringosta ja lämmöstä ja aiheutan sillä tavalla itse itselleni kesä stressin. Kaikkea pitäisi ennättää tehdä, ja monessa paikkaa käydä, ennen kaikkea olla ulkoilmassa. Talvella ja huonolla ilmalla voin helposti uppoutua kirjojen tai kaappien siivouksen pariin, mutta kesällä en.

Täytyy siis edelleen jatkaa harjoituksia hetkestä nauttimisesta...

...Ja pyrkiä sulkemaan silmänsä nurkan takaa väijyvälle levottomuudelle.

Ei syytä huoleen ja alakuloon...

...vaan katse kohti SM kisoja!

Kävimme viikonloppuna koko perheen voimin, miesväki mukaanlukien, Joensuussa kisa reissulla. Startteja siellä oli kolme ja mukaan tarttui suureksi hämmästyksekseni kolme nolla tulosta! Ajat eivät olleet turhan nopeita, mutta mikä pääasia, puhtaat suoritukset joiden myötä katkesi komea hylly putkemme. SM kisoja varten tarvittavista seitsämästä nollatuloksesta meillä on nyt siis kasassa viisi, ja niistä yksi tuplanolla ja Joensuusta saatu triplanolla :)

Viikonlopun reissu ei tietenkään sujunut täysin mutkitta, vaan matka oli kääntyä kotia kohden heti kisapaikalle saavuttuamme. Huomasin näet, että olin unohtanut koirien pannat ja remmit kotiin. Tilanteen pelastavia enkeleitä löytyi kisapaikalta kaksin kappalein, kiitos Laura ja Outi, joilta sain remmit ja pannat kisojen ajaksi lainaan.

Nyt siis katse kohti SM kisoja ja seuraavia kilpailuja, joista ne kaksi viimeistä nolla tulosta olen päättänyt saada!

+ Ojenna auttava kätesi päivä +

Merrillä ja minulla oli tänään tarkoitus olla yhteinen verenluovutuspäivä, hieman eri yhteyksissä vain. Merrille tehtiin "geriatric profile" eli kattava verinäytteen tutkimus, joka mahdollisesti valaisisi tai poissulkisi viimeaikaisen laihtumisen syyt. Tulevana maanantaina saan tietää tulokset, joten viikonloppu menee jännittäessä.

Minun on ollut aina vaikeaa hyväksyä sairautta tai sairauden uhkaa läheisissäni, niin ihmisissä kuin eläimissä. Minussa herää niin voimakas menettämisen pelko, että niitä tunteita on vaikeaa käsitellä. Naiivin marttyyrimäisesti kuvittelen/uskon, että minun on helpompi hyväksyä sairaus itsessäni kuin läheisissä.

Kuvan reipas ja pollea olemus hieman hämää, sillä siitä ei ollut lekurissa tietoakaan. Merri mamoili sen minkä kerkesi. Enkä viitsinyt hänen päiväänsä enempää pilata kertomalla mitkä herkut ihmisiä odottavat verenluovutuksen päätteeksi ;)

The Möröt has left the building!

Eli Pieksämäen halli on tästedes julistettu mörkövapaaksi alueeksi. Kisasin Ninjan kanssa tänään kyseisessä paikassa jännittäen miten se käyttäytyy. Tuoreessa muistissa ovat kisat, jolloin siitä itsestään ei tullut mitään Ninjan säikkyilyn ja poukkoilemisen vuoksi. Myös muut, kuin Pmäen halli ovat aiheuttaneet pikku blondille pelon puistatuksia, jonka vuoksi talvikisailu on ollut vähäistä. Jännitin onneksi turhaan, sillä Ninja kulki reippaasti turhia ympärilleen pälyilemättä. Liekö reippauden osa syy ollut Ninjan ihmisystävien tapaaminen juuri ennen suoritusta.

Tulosta... mitä tulosta... ei tälläkään kertaa tullut, milloin lie viimeksi, mutta se ei laskenut nousussa olevaa kisa & treeni intoani. Pääasia, ettei Ninja panikoinut.

Ja tutut poseeraukset "kalliolla, kukkulalla" reissun lopuksi.

Uma, Merri, Ninja, Anne ja minä suunnistimme tänään jo tuttua reittiä pitkin Kuopioon Lemmikkiareenalle agiliitämään. Joukostamme puuttuivat naisten vaivoista kärsivä Dina, sekä lagotot Tino ja Ruuben omistajineen.

Ufoliitoa

Vajaasta joukosta huolimatta kaksituntinen kului jälleen nopeasti. Lemmikkiareenalla on niin lämmin ilmanala, että jo esteiden kantaminen käy hyvästä alkuhikoilusta.

Alakerran kaupan äänet aiheuttivat Ninjassa muutaman kerran apua-mörköjä käytöksen, mutta muuten neiti kulki innolla...keppien loppuun asti. Useasta toistosta huolimatta Ninja ei halunnut pujotella keppejä loppuun. Minun ärtymykseni alkoi hipoa niin suuria lukemia, että rauhoittava kahvitauko oli enemmän kuin paikallaan.

Umalla on tulevaa alkeiskurssia ajatellen esteet mukavasti hallussa. Keinu on vielä hieman epämiellyttävä tuttavuus, jota tälläkin kertaa yhteistuumin harjoittelimme.

Olen saanut Dinan ja Uman myötä tutustua lagottojen luonteen yhtäaikaiseen herkkyyteen ja kovapäisyyteen. Herkkyys ilmeni tällä kertaa Uman loukkaantumisena, kun sitä täytyi keinulla hieman "pakottaa". Päättäväisenä Uma aikoi olla tämän jälkeen menemättä keinua, mutta jäi kuitenkin toiseksi. Voi olla että tulevalla alkeiskurssilla on luvassa tahtojentaistoa tämän esteen parissa ;)