Ei syytä huoleen ja alakuloon...

...vaan katse kohti SM kisoja!

Kävimme viikonloppuna koko perheen voimin, miesväki mukaanlukien, Joensuussa kisa reissulla. Startteja siellä oli kolme ja mukaan tarttui suureksi hämmästyksekseni kolme nolla tulosta! Ajat eivät olleet turhan nopeita, mutta mikä pääasia, puhtaat suoritukset joiden myötä katkesi komea hylly putkemme. SM kisoja varten tarvittavista seitsämästä nollatuloksesta meillä on nyt siis kasassa viisi, ja niistä yksi tuplanolla ja Joensuusta saatu triplanolla :)

Viikonlopun reissu ei tietenkään sujunut täysin mutkitta, vaan matka oli kääntyä kotia kohden heti kisapaikalle saavuttuamme. Huomasin näet, että olin unohtanut koirien pannat ja remmit kotiin. Tilanteen pelastavia enkeleitä löytyi kisapaikalta kaksin kappalein, kiitos Laura ja Outi, joilta sain remmit ja pannat kisojen ajaksi lainaan.

Nyt siis katse kohti SM kisoja ja seuraavia kilpailuja, joista ne kaksi viimeistä nolla tulosta olen päättänyt saada!

+ Ojenna auttava kätesi päivä +

Merrillä ja minulla oli tänään tarkoitus olla yhteinen verenluovutuspäivä, hieman eri yhteyksissä vain. Merrille tehtiin "geriatric profile" eli kattava verinäytteen tutkimus, joka mahdollisesti valaisisi tai poissulkisi viimeaikaisen laihtumisen syyt. Tulevana maanantaina saan tietää tulokset, joten viikonloppu menee jännittäessä.

Minun on ollut aina vaikeaa hyväksyä sairautta tai sairauden uhkaa läheisissäni, niin ihmisissä kuin eläimissä. Minussa herää niin voimakas menettämisen pelko, että niitä tunteita on vaikeaa käsitellä. Naiivin marttyyrimäisesti kuvittelen/uskon, että minun on helpompi hyväksyä sairaus itsessäni kuin läheisissä.

Kuvan reipas ja pollea olemus hieman hämää, sillä siitä ei ollut lekurissa tietoakaan. Merri mamoili sen minkä kerkesi. Enkä viitsinyt hänen päiväänsä enempää pilata kertomalla mitkä herkut ihmisiä odottavat verenluovutuksen päätteeksi ;)

The Möröt has left the building!

Eli Pieksämäen halli on tästedes julistettu mörkövapaaksi alueeksi. Kisasin Ninjan kanssa tänään kyseisessä paikassa jännittäen miten se käyttäytyy. Tuoreessa muistissa ovat kisat, jolloin siitä itsestään ei tullut mitään Ninjan säikkyilyn ja poukkoilemisen vuoksi. Myös muut, kuin Pmäen halli ovat aiheuttaneet pikku blondille pelon puistatuksia, jonka vuoksi talvikisailu on ollut vähäistä. Jännitin onneksi turhaan, sillä Ninja kulki reippaasti turhia ympärilleen pälyilemättä. Liekö reippauden osa syy ollut Ninjan ihmisystävien tapaaminen juuri ennen suoritusta.

Tulosta... mitä tulosta... ei tälläkään kertaa tullut, milloin lie viimeksi, mutta se ei laskenut nousussa olevaa kisa & treeni intoani. Pääasia, ettei Ninja panikoinut.

Ja tutut poseeraukset "kalliolla, kukkulalla" reissun lopuksi.

Uma, Merri, Ninja, Anne ja minä suunnistimme tänään jo tuttua reittiä pitkin Kuopioon Lemmikkiareenalle agiliitämään. Joukostamme puuttuivat naisten vaivoista kärsivä Dina, sekä lagotot Tino ja Ruuben omistajineen.

Ufoliitoa

Vajaasta joukosta huolimatta kaksituntinen kului jälleen nopeasti. Lemmikkiareenalla on niin lämmin ilmanala, että jo esteiden kantaminen käy hyvästä alkuhikoilusta.

Alakerran kaupan äänet aiheuttivat Ninjassa muutaman kerran apua-mörköjä käytöksen, mutta muuten neiti kulki innolla...keppien loppuun asti. Useasta toistosta huolimatta Ninja ei halunnut pujotella keppejä loppuun. Minun ärtymykseni alkoi hipoa niin suuria lukemia, että rauhoittava kahvitauko oli enemmän kuin paikallaan.

Umalla on tulevaa alkeiskurssia ajatellen esteet mukavasti hallussa. Keinu on vielä hieman epämiellyttävä tuttavuus, jota tälläkin kertaa yhteistuumin harjoittelimme.

Olen saanut Dinan ja Uman myötä tutustua lagottojen luonteen yhtäaikaiseen herkkyyteen ja kovapäisyyteen. Herkkyys ilmeni tällä kertaa Uman loukkaantumisena, kun sitä täytyi keinulla hieman "pakottaa". Päättäväisenä Uma aikoi olla tämän jälkeen menemättä keinua, mutta jäi kuitenkin toiseksi. Voi olla että tulevalla alkeiskurssilla on luvassa tahtojentaistoa tämän esteen parissa ;)

Agilityrintamalla tapahtunutta;

5.4 kisasin pitkästä aikaa Ninjan kanssa oman seuran kisoissa. Tuloksena lisää elementtejä hylly kokonaisuuteeni, joka on jo aika komea!

Ensimmäisellä radalla Ninja ei pujotellut keppejä loppuun asti, kieltäytyi esteellä ja juoksi vierelläni puomin ohitse. Toisella radalla hylkäys aiheutui keinulla, jota Ninja ei suostunut menemään. Kaikki nämä ovat virheitä, jotka tekevät kisaamisesta hyvin turhauttavaa ja jotka eivät johdu vain oman ohjaamiseni virheistä, joita niitäkin riittää. Olen etsinyt syytä keppien pujottelematta jättämiseen mm videolta sekä pyytänyt toisia seuraamaan kuinka itse toimin. Järjellistä syytä ei ole löytynyt.

Keinu on keppien lisäksi toinen turhautumista ja harmaita haivenia aiheuttava este. Siitä lähtien, kun seurallemme hankittiin uusi, uljas, mutta niin pirun kovasti rämähtävä keinu, on Ninja joko pelännyt sitä, tai mennyt sen hyvin epävarmasti. Minun puolestani koko kiikku joutaisi haudata ja unohtaa ikuisiksi ajoiksi.

Keinun, keppien ja oman ruosteessa olevan ohjaustaitoni vuoksi kisaaminen Ninjan kanssa on iso kysymysmerkki. Tavoitteita kuluvalle vuodelle siis riittää ja ainakin osan niistä olen päättänyt saavuttaa! Optimismia peliin.

Vihdoinkin alasti ulkona! Lämpöasteiden meitä helliessä, poseeraus onnistuu Merriltä jo huomattavasti paremmin. Opit eivät ole unohtuneet.

Ninja sen sijaan on ollut viime päivinä vähemmän kuvauksellinen ;) Se ei ole kuitenkaan estänyt häntä nauttimasta kevään merkeistä; ja mikä muu voisi olla sen ilmeisempää ilmojen lämpenemisestä, kuin ah-niin ihanat kuratassut ja pesutuokiot!