Kävimme tänään katselemassa ja haistelemassa lähestyvän kevään valoja ja tuoksuja läheisen Kämärin metsässä.

Olen viettänyt pääsiäisen pyhät tiukasti yövuorossa työpaikallani, joten hienoista ilmoista huolimatta minun aurinko kiintiöni ei ole edes puolillaan. Yritin parhaani mukaan sitä tänään täydentää jäädessäni vapaille.

Minun nauttiessa valosta, koirat puolestaan keskittyivät vain haistelu puoleen.

Vaikka Merri on erinomainen kuvattava ja poseeraja, niin nämä ominaisuuden unohtuvat häneltä tyystin, kun mittari kääntyy pakkasen puolelle. Kaikkia neljää tassua ei voi missään nimessä pitää yhtä aikaa maassa, vaan yhtä on aina lämmitettävä kerrallaan. Tassulämmityksen lisäksi koko Merrin olemus viestittää ällötystä kylmää ilmaa kohtaan, joten Merrin kuvaaminen jäi tänään vähälle.

Ninja sen sijaan sopeutuu olemuksensa ja turkkinsa puolesta vallan mallikkaasti pikkupakkaseen. Ja pikkupakkasessa kuvaukseen. Tässä blondin pari taidonnäytettä.

Kuopion Lemmikkiareenalla tänään;

Herkkiä hetkiä

Yhteispotretteja

Yksilöposeerausta

Sekä agilityä, vauhtia, hyvää kahvia ja hyvää seuraa

Kotona - väsyneitä ja tyytyväisiä koiria

Lumi ja loska saisivat jo väistyä auringon ja kuivan maan tieltä. Lenkin jälkeen Ninja muistuttaa enemmän lumipalloa kuin koiraa.

"Lunta tulvillaan, on koiran tassut nää..."

Sulamisen jälkeen - suihkunraikkaana ja kauniina jälleen

Oli Merrin vuoro olla mukana sukuloimassa ja terapialehmiä tapaamassa Sotkanniemessä. Merrillä riitti pihahommia; kadonneen lumipallon metsästystä, kauriiden jäljestystä ja joulupukiksi naamioitumista.

Mutta...

Ylenmääräinen ulkoileminen tekee olemuksen liian raikkaaksi.

"Hei, päästä jo sisään, mun on kylmä!"

Sisälläkin riitti puuhaa. Astianpesukone oli juuri sopivasti sanonut irti sopimuksensa ja Merri sai onnistuneesti osoittaa kykynsä pesurina. Tätä ei kokeilla kotona!