Päivät, viikot ja kuukaudet kuluvat vauhdilla ja viimeisimmästä kirjoituksesta on aikaa.

Kesä on vaihtunut talveksi, ihan oikeaksi, kylmäksi, kauniiksi ja lumiseksi. Ihan näin kylmää en soisi silti pitkään jatkuvan, sillä ulkoilut koirien kanssa jäävät vähäisiksi.

Liikunnan puute näkyy etenkin nuorimmaisessa, joka sinkoilee sisällä, suuntaan, toiseen ja kolmanteen purkaakseen ylimääräistä energiaansa.

VarPSin hulppea, lämmin sisäharjoitteluhalli toi tämän ongelmaan oivan ratkaisun. Kylmä ilma ei enää haittaa, kun on hyvä tila missä harjoitella sisällä. Aloitin Keijon kanssa agiin tutustumisen jo kesällä kentällä, hyvin pienimuotoisesti, jota nyt jatketaan.

Pienen pojan intoa ja energiaa on ilo katsella. Siitä on pitkä aika, kun olen viimeksi opettanut omaa nuorta koiraa agin saloihin. Se on hyvin palkitsevaa. Ohjaajalle että koiralle.

Myös Ninja jaksaa olla tyylilleen uskollisena erittäin innokas, yhdeksän vuoden iästään huolimatta. Luulen, että Ninja on koira, joka säilyy mieleltään aina yhtä lapsenmielisenä, iloisen onnellisena. Myös Keijon tulo on sitä nuorentanut. Luut ja lelut kiinnostavat sitä aikaisempaan verrattuna ihan eri tavalla, kun on joku, jonka kanssa niistä taistella. Ja yhdessä ne jaksavat riekkua, leikkiä, tapella ja jytistä, välillä ihan jäähyille asti. Sitäkin silti ilo katsella. Ja kolmantena, ei tosin vähäisimpänä riekkujana on Sylvi kissa, joka sekin muistaa pitää huolen siitä, ettei elämä Puomitie Kuudessa käy ihan heti liian vaisuksi.

-Tervetuloa kotiin Keijo-

Baron Wolf Fast Meatball

Kotia kohden, varmistaen, että oma lelu lähtee mukaan.

Lentävä lihapulla vauhdissa - viisi minuuttia tuttavuutta takana

My First Friend

(Ninjaa ei lasketa ensimmäiseksi, sillä tutustuminen on vasta aluillaan, vielä ollaan murina-asteella)

Isot mustat ystävät

Helteen pakolliset viilennykset & huijaukset

"Siellä on raksu!- hiljaa, hiljaa hiivitään, ettei maha kastu..."

"Äkkiä, äkkiä takaisin rantaan , minut huijattiin tänne!"

Vesimursu Look & hetken viilennetty olo

"Matkaan, matkaan, matkaan, aina valmiina olen!"

Ninja on tottunut matkustaja niin pienillä kuin pidemmillä reissuilla. Maisemista ei kuitenkaan nautita, sillä uni vie voiton lähes heti matkan alussa. Hyvä niin, hiljainen ja stressitön matkustaja on paras matkustaja.

Vaikka suuntasimme tänään vain 200 kilometrin verran etelän suuntaan, niin kevät oli siellä pidemmällä kuin meillä Varkaudessa. Lehtien alut olivat hiipineet puihin ihan huomaamatta ja tienreunukset olivat aurinkoisimmilla paikoilla keltaisenaan leskenlehdistä. Matka sujui joutuisasti maisemista ja hienosta vesistöstä nauttien.

Ruohokin näytti vihreämmältä ja pidemmältä, ja sen tankkaus hoitui Ninjalta yhtäaikaa auton tankkauksen kanssa.

Ruohoa parempaa evästä toki löytyy, ja nämä eväät maistuivat niin ihmisten kuin koirankin suussa erityisen hyvältä hienolla, aurinkoisella paikalla nautittuina.

Matkakuvia ja poseerausta - ihana, lämmittävä aurinko!

Lyhyt reissu virkistää juuri sopivasti. Kotiinpaluu hoituu vielä samana päivänä ja sellaiseen aikaan, että kerkeää niiden kodin välttämättömien velvollisuuksien pariin. Mihinpä ne poissaollessa katoaisivat?

Seuraavaa reissua odotellen. Niitä onkin mukavasti luvassa tulevalle kesälle.

Seitsemän kuukauden tauon jälkeen aika palata. Merrin poismeno satuttaa ja surettaa, se kävi niin yllättäen, enkä olisi vielä halunnut rakkaasta koirastani luopua. Sureminen on vaiheessa, jossa valokuvien, videoiden, eläinsairaala ohjelmien yms katseleminen ei tunnu hyvältä. Toivon, että se aika vielä koittaa, jolloin voin hyvällä mielellä katsella kuvia ja muistella miten hyviä hetkiä meillä oli sen sijaan, että vain ja ainoastaan kaipaan niitä.

Luopuminen - pelko läheisten ja eläinten menettämisestä on minun elämäni ehkä suurin haaste. Olen viime kuukausien aikana hieman alkanut ymmärtää sitä, että en voi enää elää elämääni peläten mitä kaikkea pahaa voi tapahtua, enkä miettiä etukäteen, kuinka voin elää elämääni ilman siihen kuuluvia ihmisiä ja eläimiä. Tällä tavalla elämällä sivuuttaa kaiken sen hyvän mikä on käsillä juuri nyt. Olen päättänyt jälleen elää elämääni tässä ja nyt, nauttia kaikesta siitä hyvästä mitä minulla on ja yrittää hyväksyä luopumisen osaksi elämää.

Koirakeskeinen elämämme on uuden tulokkaan, Sylvin, myötä kissamaistunut enemmän kuin yhden kissan verran. Ninja on oppinut hyvin kissamaisia tapoja, hyvässä ja pahassa. Leikit ovat alkaneet saada kissamaisia piirteitä hypähtelyineen ja pomppimisineen eikä kielto pöydille menemisestä enää Ninjan mielestä kosketa häntä, kun kissakin, niin miksei myös koira, mikä ero?

Aivan helposti Sylvin ja Ninjan tutustuminen ei ole tapahtunut, eikä sydänystäviä olla vieläkään. Yllä oleva kuva on, pakko myöntää, hieman lavastettu. Ne eivät menneet yhdessä saunan lämmöstä ja toistensa läheisyydestä nauttimaan, vaan kissa nostettiin kuvaa varten koiran viereen. Yllättävää kyllä, ne jäivät hetkeksi yhdessä lauteille kuvaussession jälkeen, eri puolille kylläkin.

Jos Ninja on omaksunut kissamaisia piirteitä, niin Sylvi on ottanut mallia Ninjan saunomisesta. Ninjalla on tapana odottaa omaa vuoroaan löylyhuoneen oven ulkopuolella ihmisten saunoessa; nyt näitä odottajia on kaksi. Sylvin suuren seurallisuuden vuoksi ihmisten saunomista ja peseytymistä tulee seurata ja olla siinä mukana.

Maalla ollaan tavattu toisia kissakavereita; kuvassa Jasmin, joka on ulkonäöltään lähes identtinen Sylvin kanssa, painoa tosin tuplasti.

Pirita, äitini kissa, kiltteyden perikuva, tulee hyvin juttuun Ninjan kanssa. Sylvin kanssa tutustumista on tehty asteittan; alun eri huoneissa oleskelun ja syljeskelyn jälkeen nyt jo kyräillään hieman lähempänä toisiaan, matalat murinat tulevat lähinnä Sylvin taholta.

Vilman kanssa ystävyyttä ei ole vielä kokeiltu ilman verkkoa. Luulen, että ovat kuitenkin hyväksyneet toisensa. Ninja on tehnyt tuttavuutta myös lehmiin, vaikka kovasti yrittää murista kun lehmä haluaisi tutustua lähemmin ja käyttää kieltänsä enemmän kuin Ninjan rajat sallivat.