Päivät, viikot ja kuukaudet kuluvat vauhdilla ja viimeisimmästä kirjoituksesta on aikaa.

Kesä on vaihtunut talveksi, ihan oikeaksi, kylmäksi, kauniiksi ja lumiseksi. Ihan näin kylmää en soisi silti pitkään jatkuvan, sillä ulkoilut koirien kanssa jäävät vähäisiksi.

Liikunnan puute näkyy etenkin nuorimmaisessa, joka sinkoilee sisällä, suuntaan, toiseen ja kolmanteen purkaakseen ylimääräistä energiaansa.

VarPSin hulppea, lämmin sisäharjoitteluhalli toi tämän ongelmaan oivan ratkaisun. Kylmä ilma ei enää haittaa, kun on hyvä tila missä harjoitella sisällä. Aloitin Keijon kanssa agiin tutustumisen jo kesällä kentällä, hyvin pienimuotoisesti, jota nyt jatketaan.

Pienen pojan intoa ja energiaa on ilo katsella. Siitä on pitkä aika, kun olen viimeksi opettanut omaa nuorta koiraa agin saloihin. Se on hyvin palkitsevaa. Ohjaajalle että koiralle.

Myös Ninja jaksaa olla tyylilleen uskollisena erittäin innokas, yhdeksän vuoden iästään huolimatta. Luulen, että Ninja on koira, joka säilyy mieleltään aina yhtä lapsenmielisenä, iloisen onnellisena. Myös Keijon tulo on sitä nuorentanut. Luut ja lelut kiinnostavat sitä aikaisempaan verrattuna ihan eri tavalla, kun on joku, jonka kanssa niistä taistella. Ja yhdessä ne jaksavat riekkua, leikkiä, tapella ja jytistä, välillä ihan jäähyille asti. Sitäkin silti ilo katsella. Ja kolmantena, ei tosin vähäisimpänä riekkujana on Sylvi kissa, joka sekin muistaa pitää huolen siitä, ettei elämä Puomitie Kuudessa käy ihan heti liian vaisuksi.