Seitsemän kuukauden tauon jälkeen aika palata. Merrin poismeno satuttaa ja surettaa, se kävi niin yllättäen, enkä olisi vielä halunnut rakkaasta koirastani luopua. Sureminen on vaiheessa, jossa valokuvien, videoiden, eläinsairaala ohjelmien yms katseleminen ei tunnu hyvältä. Toivon, että se aika vielä koittaa, jolloin voin hyvällä mielellä katsella kuvia ja muistella miten hyviä hetkiä meillä oli sen sijaan, että vain ja ainoastaan kaipaan niitä.

Luopuminen - pelko läheisten ja eläinten menettämisestä on minun elämäni ehkä suurin haaste. Olen viime kuukausien aikana hieman alkanut ymmärtää sitä, että en voi enää elää elämääni peläten mitä kaikkea pahaa voi tapahtua, enkä miettiä etukäteen, kuinka voin elää elämääni ilman siihen kuuluvia ihmisiä ja eläimiä. Tällä tavalla elämällä sivuuttaa kaiken sen hyvän mikä on käsillä juuri nyt. Olen päättänyt jälleen elää elämääni tässä ja nyt, nauttia kaikesta siitä hyvästä mitä minulla on ja yrittää hyväksyä luopumisen osaksi elämää.

Koirakeskeinen elämämme on uuden tulokkaan, Sylvin, myötä kissamaistunut enemmän kuin yhden kissan verran. Ninja on oppinut hyvin kissamaisia tapoja, hyvässä ja pahassa. Leikit ovat alkaneet saada kissamaisia piirteitä hypähtelyineen ja pomppimisineen eikä kielto pöydille menemisestä enää Ninjan mielestä kosketa häntä, kun kissakin, niin miksei myös koira, mikä ero?

Aivan helposti Sylvin ja Ninjan tutustuminen ei ole tapahtunut, eikä sydänystäviä olla vieläkään. Yllä oleva kuva on, pakko myöntää, hieman lavastettu. Ne eivät menneet yhdessä saunan lämmöstä ja toistensa läheisyydestä nauttimaan, vaan kissa nostettiin kuvaa varten koiran viereen. Yllättävää kyllä, ne jäivät hetkeksi yhdessä lauteille kuvaussession jälkeen, eri puolille kylläkin.

Jos Ninja on omaksunut kissamaisia piirteitä, niin Sylvi on ottanut mallia Ninjan saunomisesta. Ninjalla on tapana odottaa omaa vuoroaan löylyhuoneen oven ulkopuolella ihmisten saunoessa; nyt näitä odottajia on kaksi. Sylvin suuren seurallisuuden vuoksi ihmisten saunomista ja peseytymistä tulee seurata ja olla siinä mukana.

Maalla ollaan tavattu toisia kissakavereita; kuvassa Jasmin, joka on ulkonäöltään lähes identtinen Sylvin kanssa, painoa tosin tuplasti.

Pirita, äitini kissa, kiltteyden perikuva, tulee hyvin juttuun Ninjan kanssa. Sylvin kanssa tutustumista on tehty asteittan; alun eri huoneissa oleskelun ja syljeskelyn jälkeen nyt jo kyräillään hieman lähempänä toisiaan, matalat murinat tulevat lähinnä Sylvin taholta.

Vilman kanssa ystävyyttä ei ole vielä kokeiltu ilman verkkoa. Luulen, että ovat kuitenkin hyväksyneet toisensa. Ninja on tehnyt tuttavuutta myös lehmiin, vaikka kovasti yrittää murista kun lehmä haluaisi tutustua lähemmin ja käyttää kieltänsä enemmän kuin Ninjan rajat sallivat.