Kauan odotettu loma pohjoiseen

laelle tuntureiden

ja ääreen aapasoiden

Merri osoitti eränkävijän taitonsa jo ensimmäisenä päivänä. Kotiolojen mahtailevasta käytöksestä ei ollut tietoakaan, kun eteen tulivat kurujen ja lampien läpi vievät pitkospuut sekä jyrkänteiden portaikot. Nämä olivat Merrille liikaa, pelkäsi kai tippuvansa. Viisi kiloa ylimääräistä kantamusta hankalimpien paikkojen läpi tuntui seuraavana päivänä pohkeissa. Reipas retkeilijä jäikin seuraavana päivänä mökille makoilemaan alle vällyjen, eikä osallistunut pidemmälle 14 kilometrin retkelle.

Ninja sen sijaan kulki reippaasti mukana läpi koko ensimmäisen reitin, ja olikin meistä neljästä ensimmäisenä kiivennyt portaat kohden Noitatunturia. Kyseinen tunturi ei kuitenkaan ollut varsinainen kohteemme, vaan harhauduimme kiipeämään kohden sen lakea epähuomiossa. Onneksi käännyimme tarpeeksi ajoissa takaisin, ettei pimeä saavuttanut meitä keskellä ei-mitään.

Retken puolessa välin oli Merrin vuoro kunnostautua ja näyttää taitonsa makkaranpaistossa sen syönnissä.

Karhunjuomalampi oli kaunis, hiljainen ja tyyni paikka. Tämä paikka täytyy pitää mielessä kun tarvitsee ajatusten rauhoittamista ja levollista oloa.

Kaikki hyvä ja kaunis loppuu aikanaan sanotaan ja viimeisenä päivänä oli taas aika kantaa tavarat takaisin autoon. Ninja hääräsi pitkän tovin katsellessa pakkaustouhuja, ja hetken pohdittuaan ajatteli kai osaltaan varmistaa, että hän varmasti tällä kertaa pääsee mukaan. Oli kai stressannut niin paljon jäädessään yksin vieraaseen mökkiin, että on parempi kun itse pakkaa itsensä. Takakontista se ei poistunut kun vasta pyytämällä.